Ada Aronen: "Pitää tehdä myös fiksuja ratkaisuja, eikä vain lyödä lujaa"
9.12.2025
Puijo Wolleyn yleispelaaja Ada Aronen ei pitkään pohdi, mikä on lentopallossa mukavinta.
”Pallon lyöminen lujaa lattiaan. Sen onnistuminen on aina mahtavaa”, sanoo Aronen, joka samalla muistuttaa, että yleispelaajan rooli on täsmälleen yhtä vaativa kuin ammattinimike antaa ymmärtää.
Puijo Wolley on nyt naisten Mestaruusliigan kärkipaikalla, minkä on pohjustanut erinomaisesti onnistunut vastaanotto.
”Tarkoituksena on tietysti saada huolellinen ensimmäinen kosketus palloon. Vastustajan aloitussyötön on noustava laadukkaana passareillemme, jotta pystymme pyörittämään nopeaa tempoa hyökkäyksissämme”, sanoo Aronen, jonka hihalyönti on toiminut mallikkaasti.
Tammikuussa 23 vuotta täyttävä Aronen saapui kuluvaksi kaudeksi Kuopioon ja Puijoon Hämeenlinnan Lentopallokerhosta. Sitä ennen hän edusti neljä liigakautta Oriveden Ponnistusta, josta hän nousi A-maajoukkueeseenkin.
Arosen kasvattajaseura on Vilppulan Tähti, josta on noussut paljon pelaajia Suomen lentopalloilun huipulle. Menestyksekkäin Vilppulan pelaaja on Matti Hietanen, joka kävi Italiassa ammattilaisena ja edusti Suomea A-maajoukkueessa. Tähden nykypolven pelaajista Voitto Köykkä kuuluu maajoukkueeseen ja pelaa tällä kaudella kivikovassa Puolan pääsarjassa. Myös 1990-luvun Isku-Volleyn Jari Tolvanen on Vilppulan kasvatti. Puijo Wolleyn Naomie Jeger on niin ikään saanut ensioppinsa Tähdessä.
Aronen kertoo, että hän on kotoisin varsin pieneltä mutta virkeältä paikkakunnalta.
”Menin pallokerhoon 5 vuotiaana ja edustin sitten Vilppulan Tähteä. Kotini oli Mäntässä ja paikkakunnan virallinen nimihän on kuntaliitoksen jälkeen Mänttä-Vilppula.”
Noin 9000 asukkaan Mänttä-Vilppula tunnetaan ennen kaikkea taidekaupunkina sekä yhtenä suomalaisen paperi- ja metsäteollisuuden historiallisista pitäjistä. Molempien taustalla on vaikuttanut vahvasti Serlachiuksen suku.
Arosen pelaajapolku poikkesi merkittävästi monesta muusta, kun hänen piti miettiä seuraansa Tähden jälkeen. Nuoren naisen eväät riittivät jo liigaan, eikä hän lähtenytkään Kuortaneelle kuten suuri osa kotimaisista lupauksista on tehnyt.
”Siirryin lähimpään liigaseuraan eli Oriveden Ponnistukseen. Sinne oli vanhemmillani suhteellisen lyhyt kuljetusmatka harjoituksiin ja peleihin. Aika moni saman ikäinen pelaaja suuntasi Kuortaneelle urheilulukioon, mutta tiesin ettei lukio ole minun juttu. Opiskelinkin ammattikoulussa lähihoitajaksi ja pelasin OrPo:ssa”, sanoo Aronen.
Orivedellä oli silloin hyvä joukkue, jossa Aronen kehittyi pelaajana nopeasti.
”Pelasin aluksi jonkin verran hakkurina, kun tulin tuplavaihdosta kentälle. Pian pelipaikakseni vakiintui yleispelaajan osa. Siitä olen tykännyt, kun voin olla pelissä jatkuvasti osallisena. Olin lapsena innokas tutkimaan joka paikkaa ja lähdin puuhaamaan jotain. Harrastin lentopallon lisäksi ratsastusta, yleisurheilua ja beach volleytä, ja kaikkiin riitti virtaa Sama tahti voi siis jatkua nytkin; lentopallossahan yleispelaaja on pelin päällä jatkuvasti”, tuumii energiapakkaus iloisesti.
”Olen mielestäni saanut yleispelaajan roolini toimimaan ihan hyvin. Vastaanotto kulkee, sekä myös puolustuspelissä olen saanut joukkueen kanssa hyviä suorituksia. Lopulta on tärkeintä, että joukkueen yhteinen pelaaminen tuo meille tyydyttävän tuloksen.”
Aronen kertoo, että hän muutti Kuopioon omasta aloitteestaan.
”Tiesin, että aikani Hämeenlinnassa on loppumassa. Oli jo valmiiksi mietinnässä yksi seura, ja päätin tiedustella myös pelipaikkaa Puijosta. Soitin päävalmentaja Pekka Seppäselle, ja tiedustelin, että millainen tilanne heillä on Kuopiossa.”
Seppänen oli tullut tutuksi Aroselle A-maajoukkueen apuvalmentajana. Keskusteluyhteys oli valmis. Puijo tiesi, että sen kevään mestaruusjoukkueen tärkeä yleispelaaja Aniah Palmer jättää Kuopion. Arosesta löytyi sopivasti puuttuva palanen Puijolle eli koviin ratkaisuihin pystyvä laitahyökkääjä.
Parhaimmillaan Aronen lyökin lujaa ja osaa tulla Seppäsen taktiikan vaatimaan nopeaan laitapassiin. Nelospaikan peruspassiin verrattuna Puijo ruokkii hyökkääjille hieman vajaata palloa. Näin vastustajan laitatorjujan ja keskipelaajan väliin jää usein tilaa, mitä Aronen hyödyntää omalta osaltaan kiitettävästi
”Kyllä minulta onnistuvat myös perushyökkäyssuunnat rajaan ja viistoon”, vakuuttaa Aronen.
”Luja lyönti on tietysti hieno juttu, mutta hyökkääjän pitää olla myös fiksu. Joskus peippi onkin paras hyökkäys”, naurahtaa Aronen. ”Pääasia, että pallo on vastustajan kentässä.”
Ada Aronen on viihtynyt uudessa seurassaan ja Kuopiossa.
”Harjoitukset ovat olleet virkistävällä tavalla erilaisia ja mielestäni on todella hyvä joukkue, jonka sisällä olemme läheisiä toistemme kanssa. Pekan ja Ellin (apuvalmentaja Timo Leikas) valmennustiimi osaa todellakin hommansa.”
”Kuopio on minusta sopivan kokoinen kaupunki, jossa olen pärjännyt hyvin. Aluksi pelkäsin, että keskustassa olevan kämppäni ympäristö voi olla rauhaton, mutta kaupungissa on rauhallinen ja turvallinen olo”, kertoo pelaaja, joka keskittyy nyt pääasiassa lentopalloon.
”Joukkueesta on tullut omalla tavallaan perheeni, jonka parissa ollaan paljon. Käymme harjoitusten jälkeen yhdessä lounaalla ja muutenkin juttu lentää. Vaikka olen kova höpöttämään, on ympärillä onneksi paljon ihan yhtä puheliaita kavereita”, kiittää Aronen yhteishenkeä.
Pelireissuilla Arosen kämppikseksi on valikoitunut Taija Tikka, jonka kanssa hän asui maajoukkueessakin.
”Meillä on Taijan kanssa hyvä yhteys ja hengailemme usein yhdessä. Elokuvat ovat yhteinen harrastus, ja onneksi makumme sattuvat yhteen. Pidämme erityisesti kauhuleffoista kuten Bring Her Back ja Black Phone 2, mutta myös Disneyt ovat suosikkejamme”, paljastaa Aronen, jonka tavoitteet pelaajana ovat korkealla.
”Ensin pitää hoitaa Puijo niin pitkälle kuin mahdollista. Toivon, että pääsen esinkaudeksi ulkomaille. Siellä olisi ihanne, että pystyisi jossain kohtaa vakiinnuttamaan pelipaikan samalla tavalla kuin suomessa. Viimeisimpänä ja isoimpana haaveenani olisi päästä pelaamaan Italian pääsarjassa”, sanoo Aronen, jonka esikuvana on ollut Brasilian Naisten maajoukkueen yleispelaaja Gabi.
”Gabi on näyttänyt, että pelkkä pituus ei ratkaise vaan ennen kaikkea taidot”, sanoo Aronen, joka on 178-senttisenä Puijon kuusikossa lyhyimmästä päästä.
”Hyvin treenattu pomppu auttaa paljon. Fysiikkaa pitää vain kehittää ja saada vielä lisää ulottuvuutta”, pohtii Aronen omia tavoitteitaan Puijon harjoituksiin.
Markus Karjalainen