Apuvalmentaja Timo Leikas osaa myös höpöttää ja nostaa pelaajien tunnelman korkealle
16.4.2025
Puijo Wolleyn Mestaruusliigan loppuottelujoukkueen apuvalmentaja Timo Leikas on tärkeä ihminen pelaajistolleen paitsi lentopalloasioissa myös hengen luojana.
39-vuotias Leikas, eli tutummin Elli, kääntää hymy joukkueen kasvoille, kun hänestä tulee puhe.
”No, Elli on Elli. Hänellä on aina joku kiva juttu. Elli osaa pitää huumoria korkealla”, sanovat pelaajat.
Eikä valmentaja ainakaan harmistu näistä kommenteista.
”Tietyllä tapaa yritän olla tunnelman nostaja. Pelissä menestyminen ja hyvä harjoittelu ovat itsestään selviä vaatimuksia, mutta aina ei saa olla liian totinen. Haluan nostaa koko porukan tunnelmaa olla oman persoonani kautta.”
”Silloin on paha paikka, kun olen ihan hiljaa”, naurahtaa Leikas, jonka mielestä urheilu on viihdettä ja showbisnestä. En ehkä sopisi ihan pienten junnujen valmentajaksi, sillä aikuiset ymmärtävät kevennykset paremmin kuin lapset”, miettii Leikas.
Hän on ollut kolme vuotta päävalmentaja Pekka Seppäsen aisaparina valmennuksessa.
”Sinä aikana on tullut oppia, ja olen oppinut hanskaamaan erilaisia tilanteita.”
Hänen valmentajauransa pääsi vauhtiin pienen sattuman kautta.
”Pelasimme Pekka Seppäsen kanssa samassa joukkueessa Pielavedellä Sammossa. Lajiromantikkona mietin paljon peliä erilaisin miettein. Joku ajatus vaihdettiin Seppäsen kanssa, ja hän uteli minua mukaansa Puijoon aloittaessaan päävalmentajana”, kertoo Leikas.
Leikas oli ollut mukana valmennuksessa vetäessään Joensuussa sikäläisen urheiluakatemian aamuharjoituksia. Nyt hänellä on menossa kolmas kautensa totisemmassa valmennuksessa, joka käsittää Puijon fysiikkaharjoittelun ja myös akatemian harjoituksia.
”Olen monipuolisesti myös Seppäsen arjen apuna. Esimerkiksi tarkkailen hyökkääjien toimintaa. Kaksi silmäparia näkee nykyisen kovatempoisen pelin paremmin kuin yksi. Yritän seurata peliä, katsoa tiettyjä asioita uudelleen ja pohtia, että onko jotain mihin pitää reagoida.”
Leikkaalla peli pyörii videolla noin 5-7 sekunnin viiveellä. Kuvaruudulta hän voi näyttää havaintonsa Seppäselle.
”Jollekin pelaajalle annan myös suoraan vinkkejä. mutta isot ratkaisut ovat yleensä Seppäsen huomassa. Minulta menee Pekalle viestejä, ja hän tekee tarvittaessa päätökset.”
Leikkaalla on vankka lentopallotausta. Setä Pauli Leikas kuului Pieksämäen NMKY:n legendaariseen mestarijoukkueeseen 1970-luvulla ja isä Urpo Leikas hääri muun muassa Paterin puheenjohtaja seuran lyötyä miesten SM-finaalissa KuPS-Volleyn.
Timo Leikas on kotikaupunkinsa Varkauden Tarmon kasvatti.
”Muutimme Kuopioon, kun olin kolmen vanha. Varkaudessa olen oppinut kaikki kujeeni”, sanoo Leikas, jonka sanoo ympyrän sulkeutuneen hänen muutettuaan Kuopioon.
Liigassa hän edusti Varkauden Tarmoa. Tämän jälkeen yleispelaajan ja hakkurin roolissa pelannut Leikas on edustanut Keski-Savon Pateria, East Volleytä, joensuulaista Rientoa, Kyyjärven Kykyä, Pielaveden Sampoa sekä viimeksi kuopiolaisia Leka Volleytä ja Savo Volleytä. Viimeiset pelit olivat Savo Volleyn väreissä keväällä 2019.
”Olen saanut yhden pronssin pelaajana Sammon paidassa ja ollut Suomen cupin finaalissa hävinneessä Sammon porukassa.”
Yleispelaajan rooli vaihtui Riennossa hakkuriksi.
”Viimeisillä kausilla tehtäväni vaihtelivat, mutta pääasiassa pelasin hakkurina. Pelipaikalla ei ollut niin väliä, sillä lentopallo on aina iloinen asia päästessä pelaamaan. Hakkurin homma kääntyi vähitellen vastaanottajan tehtäviin, kun hyppyleijat yleistyivät. En ole ollut paras nostaja, mutta sormilyönnillä onnistuin raapimaan hyppyleijoja passarille. Seisoin vastaanotossa kolmen metrin viivalla seisomaan ja yritin rouhia palloa peliin. Mikko Väliaho oli minulle hyvä mittari: jos sain hänen syöttönsä peliin, tiesin, että hommani toimii jotenkin.”
Leikas ei päässyt pelaamaan A-maajoukkueessa arvokisoja.
”Nuorten maaotteluita minulle tuli, mutta A-maajoukkue jäi muutamiin leirityksiin. Ikäluokassani pelasivat silloin esimerkiksi Oivasen kaksoset Matti ja Mikko, Simo-Pekka Olli, Kosti Shumov, Pasi Hyvärinen ja Antti Ahokumpu.”
Nyt Leikkaan ajatuksissa on Puijo Wolleyn finaalisarja, joka alkoi maanantaina Kangasalla komealla voitolla viiden erän taistelussa. Puijo nousi kahden hävityn erän jälkeen voittoon uskomattomien käänteiden jälkeen.
”Keskittymisemme oli hyvää, mutta tietty rentous puuttui. Jännitimmekö liikaa”, pohtii Leikas hankalaa avausta Kangasalla.
”Pitkällä erätauolla mietimme, että olemme nyt siellä mikä on ansaittu. Puhuimme halusta näyttää, mutta asiaa ei tehty liian vaikeaksi. Painotimme, että on aika nauttia pelaamista loppuottelussa, mistä kaikki olivat haaveilleet.”
”Puheet olivat uskonluomista: homma vain haltuun ja mennään pelaamaan kuten osaamme. Henkistä ruuvia ei ainakaan kannattanut kiristää.”
Loppuottelusarja jatkuu Kuopiossa ISLVI-areenassa 18. ja 19. huhtikuuta eli pitkänäperjantaina ja lankalauantaina. Kun mestaruus ratkeaa neljällä voitolla, se on teoreettisesti katkolla ensimmäisen kerran 22. huhtikuuta Kangasalla.
Leikas korostaa tässä vaiheessa kevättä pitää vain keskittyä omaan tekemiseen.
”Pyörää ei nyt keksitä uudestaan, mutta jotain pieniä vivahteita ehkä nostetaan videoilta esiin. Muuten pidetään huolta siitä, että syömme hyvin, lepäämme hyvin ja toistetaan tehtyä hyvin”, sanoo Leikas, joka odottaa, että tuhannen katsojan raja menee pääsiäispyhinä Kuopiossa rikki.
”Viimeisessä välieräsarjan ottelussa Pölkkyä vastaan kotiluolassamme oli kiitettävä meno, ja penkilläkin piti vaihtaa kuulumiset huutamalla. Finaalisarjassa mökissä on varmasti meteliä”, odottaa Timo Leikas.
