Keskitorjuja Ella Peltomaa nauttii nyt unelmasiirtonsa toteutumisen tuloksista odottaen kovia tuloksia

Keskitorjuja Ella Peltomaa paljastaa, että Kuopio on ollut hänen haaveissaan lentopallopaikkakuntana.

”Olen kuullut Puijo Wolleyn toiminnasta niin paljon hyvää, että Kuopiossa pelaaminen on ollut tavoitteenani aina”, tuumii Peltomaa, joka on saanut viime kevään seuravalintansa onnistumisesta jatkuvasti lisää viitteitä.

Naisten Mestaruusliigan kultamitalia puolustava Puijo johtaa sarjaa, ja uudenvuodenpäivänä Salossa kuopiolaiset varmistivat voitollaan LP Viestistä paikan Suomen cupin loppuotteluun helmikuun ensimmäiseksi päiväksi Turkuun.

Kaiken lisäksi joukkueen kuntokäyrä on osoittanut oikeaan suuntaan.

”Tuumimme joulutauon jälkeen valmennuksen kanssa, että hyökkäystä täytyy nopeuttaa. Itselleni se sopi erinomaisesti ja olen tottunut pelaamaan sitä aikaisimmin”, miettii Peltonen.

Puijo ei antanut cupin välierässä Viestille minkäänlaisia mahdollisuuksia voittoon. Peltomaankin käsi kävi nopeasti.
 

Peltomaa pitää passariensa nopeista tarjouksista.

”Liina Räty ja Joanna Kallinen pistävät pallon liikkeelle hyvällä tempolla. Tykkään tulla sataseen ja siirtoon nopeisiin tarjouksiin. Ja onhan hyökkäys alkanut löytyä koko ajan paremmin ja paremmin.”

Satanen on naisten käyttämä ykköstempon hyökkäys, jossa passari tarjoaa paikan nopeasti kakkospaikalle rientäneelle hyökkääjälle. Toinen Peltomaan mainitsema passi, liki vaakasuorassa kaaressa lähtevä siirto, on myös nopea tarjoten usein keskipelaajalle lyönnin yhtä torjujaa vastaan.

”Ja pystymme pelaamaan perinteisen paterinkin, joka saattaa olla päällä free ballissa”, mikä tarkoittaa Peltomaalle esimerkiksi puolustuspallon jälkeisiä passarille hyvään asemaan tarjottuja palloja. Vaihtoehtoja siis riittää, ja puolustus saa olla varpaillaan koko ajan.

”Mielestäni keskialueen pelaamisemme on ollut vahvaa. Taija Tikka on sellainen sopivan kokenut saman tontin pelaaja, joka pitää meistä nuorista hyvää huolta. Hän on sikahieno tyyppi”, kertoo Peltomaa joukkueensa kapteenista.

Naomie Jeger puolestaan on vakiintunut Peltomaan uniseuraksi.

”Naomie on kämppäkaverina pelireissullamme ja on myös tosi hyvä tyyppi. Keskarien hommana on olla vaihtopenkillä rotaation takakenttäkierros, joka on otettava myös peliä edistävänä tarkkailupaikkana. Silloin voi huomata jotain tärkeää, josta kannattaa viestiä pelikavereille."
 

Puijo Wolleyn joukkueella on kaksi piirrettä, jotka erottavat sen monista joukkueista. Joukkue koostuu nyt pelkästään kotimaisista pelaajista, jotka ovat enimmäkseen peliuriensa alkutaipaleella. Kuopiossa pelaa monta A-maajoukkueessakin esiintynyttä pelaajaa, ja Suomen paita nuorisomaajoukkueissa on tullut tutuksi.

Peltomaalle itselleenkin tuli pienenä yllätyksenä, että hänet voi laskea kokeneeseen kaartiin, vaikka Tampereella pelaajaksi kasvaneelle 189-senttiselle keskitorjujalle tulee ensi toukokuussa 21 ikävuotta täyteen.

”Onhan meillä tosi nuori porukka, jota yhdistää valtava kehittymisen halu. Pekka Seppänen ja Timo Leikas ovat vaativia mutta toisaalta mielestäni savolaisen rentoja valmentajia. Teemme töitä hyvällä huumorilla, mutta toisaalta korkea vaatimuksen taso on aina mukana. Minua ei haittaa, vaikka ääntä joskus korotetaan”, naurahtaa Peltomaa, joka aloitti uransa Messukylän Tovereissa kuusivuotiaana.

”Isäni Jussi Peltomaa oli minulle ja pikkuveljelleni ensimmäinen valmentaja. Joskus ihan pienenä tuntui, että minut pakotetaan harjoitussalille, mutta ajatus muuttui päästyäni ensimmäistä kertaa alueleirityksiin”, kertoo Peltomaa, joka löysi samalla pelipaikakseen keskitorjujan tontin siirryttäessä kuusihenkisiin joukkueisiin.

”Lentopallosta kasvoi minulle hetkessä tärkeä osa elämästäni.”

Peltomaan tie oli useiden muiden nuorten pelaajien tapaan kierros Kuortaneen valmennuskeskuksen kautta kohti Mestaruusliigaa. Hän sai ensimmäisen tuntumansa liigapeleihin Kuortaneen joukkueessa. Sieltä matka jatkui Hämeenlinnan Pallokerhoon yhdeksi kaudeksi. 17-vuotiaana Ella siirtyi Rovaniemelle Arctic Volleyn riveihin, jossa hän viihtyi kaksi vuotta Jukka Lehtosen valmennuksessa. Messukylän Tovereiden kasvatti pääsi myös nuorten maajoukkueisin mukavalla menestyksellä EM-kisoja myöten.

Viime kesänä toteutui Peltomaan unelmasiirto Savon sydämeen.

”Olin päättänyt, että soitan Puijo Wolleyn pomoille ja kerron halukkuudestani tulla Kuopioon pelaamaan. Kävi kuitenkin niin, että Puijo ehti ottaa minuun yhteyttä ennen miettimääni soittoa. Ihan mainiota, kun ajatuksemme kohtasivat näin”, tuumii sentteri uransa käännekohtaa.

”Tykkään Puijon pelaajista, joissa on entuudestaankin tuttuja kavereita. Olin kuullut touhusta niin paljon hyvää, että päätin lähteä, vaikka rakastin Rovaniemeäkin. Kuopiossa voittamisen paine on ihan toista tasoa, joten saan nykyisessä ympäristössäni entistä nopeammin kehitysaskeleita pelaamiseen.”
 

”Nyt tavoitteena on tietysti Puijon menestyminen mutta myös murtautuminen A-maajoukkueeseen. Joskus olisi kiva päästä kovaan ulkomaiseen seuraan samaan kansainvälistä kovuutta”, toteaa Peltomaa, joka mielestä tämän tason kovuutta nykyliigassa tarjoaa Kuusamon Pölkky lukuisine kovine vahvistuksineen.

Pölkky näyttää olevan ennen sarjan päätöspuoliskoa Puijon vahvin kilpailija, sillä muut joukkueet ovat jääneet kauaksi kärkikaksikon vauhdista. Loppiaisena kuusamolaiset vierailivat ISLVI Areenalla ja ottelu päättyi pisteiden jakamiseen; Pölkky voitti ja suuntasi kotimatkalle kaksi sarjapistettä taskussaan.

”Heillä on vahvat laitahyökkääjät sekä hyvä passari, joka pyörittää vaihtelevia hyökkäyksiä. Heidän torjuntansa ja puolustuksensa toimii myös. Oikeastaan meidän joukkueeseemme  sopivat melkein samat sanat.”

”Puijon ase on hyvin toiminut syöttö, jolla olemme saaneet vastustajiamme vaikeuksiin. Etenkin Pölkkyä vastaan syöttömme on onnistuttava”, muistuttaa Peltomaa.

”Syöttötaktiikka mietitään tarkkaan ennen peliä. Lisäksi valmentajamme Seppänen muistuttaa, minne ja millainen syöttö kannattaa pistää liikenteeseen”, sanoo Ella Peltomaa, jolla on oma rutiininsa arjen harjoitusten ja otteluiden unohtamiseen.

”Piirrän ja maalaan mielelläni. Käytän akryylivärejä, ja usein luonnostelen maalaukseni jostain valokuvasta. Esimerkiksi perheeni sai joululahjaksi maalauksiani”, paljastaa lentopalloilija taiteelliset lahjansa.

Yksi asia, mitä pelaaja ehti jo kaivata, oli kunnon talvi.

”Ihanaa, että tuli lunta aika pimeän syksyn jälkeen. Siitäkin mieli virkistyi.”

 Markus Karjalainen