Passari on kentän kettu, mutta mitä tahansa hänkään ei saa puuhailla

Lentopallopelin sielu on passari, pelinrakentaja, jonka kautta kulkevat miltei kaikki pallot. Mikäli passari ei saa ensimmäisen kosketuksen jälkeistä palloa, niin syntyvät tilanteet joudutaan miettimään ja ratkaisemaan pikaisesti. Naisten Mestaruusliigan kärkikahinoissa koko alkukauden viihtyneen Puijo Wolleyn passipelistä ovat vastanneet Liina Räty ja Joanna Kallinen.

Parivaljakko miettii, että passarin on oltava joukkueen aivot ja myös ”sellainen kettu”.

”Viime kädessä passari ratkaisee hyökkäyksessä käytettävän kuvion”, Räty ja Kallinen sanovat.

Lentopallossa on toistuvat samanlaiset tilanteet erästä ja ottelusta toiseen, joten pelin taktiikalle on omalla tavallaan helppoa miettiä suuntaviivat. Vastustaja taas pohtii omia lääkkeitään ja hakee voittavia ratkaisuja.

”Kun valmistaudumme peliin, niin taktisia juttuja mietitään etukäteen. Esimerkiksi astuessani syöttämään valmennukselta on tullut sitä ennen suositus parhaasta paikasta”, kertoo Liina Räty, joka alkaa olla jo kokenut liigapelaaja, vaikka hän täyttää kesällä vasta 20 vuotta.
 

Räty muistaa tarkkaan ensimmäisen liigapelinsä, sillä hänet hälytettiin joukkueeseen 16-vuotiaana Kuortaneen urheilulukiosta.

”Puijo oli menettänyt molemmat passarinsa ennen välierien alkua. Päävalmentaja Pekka Seppänen soitti minulle ja pyysi pelaamaan. Aikaa välierään oli vain viikko, joten hyvin pienellä valmistautumisajalla hyppäsin peleihin”, kertoo Räty, jonka joukkue sai hänen yllättävällä tulokaskaudellaan pronssimitalin.

Puijon riveissä loisti pronssikaudella ukrainalainen Oksana Rusnachenko, mutta hän joutui jättämään kauden kesken kuten toinen passari Moona Tarkiainen.

”Minua jännitti ihan hirveästi, kun menin passaamaan Oksanan palloihin tottuneille hyökkääjille. Toisaalta ajattelin ihan hyvällä itseluottamuksella, että eihän tässä ole mitään hävittävää. Nyt tuntuu, että paineita menestyksestä on enemmänkin kuin ihan tulokkaana”, sanoo Räty.

”Minun piti palata Kuortaneelle jatkamaan siellä lukiota, mutta Puijo kutsui minut uudelleen mukaan hieman pidemmällä pestillä”, kertoo Räty, joka oli keväällä voittamassa Puijo Wolleyn ensimmäistä mestaruutta.

Räty on saanut lentopallo-oppinsa Kuopiosta, jossa hänen kasvattajaseuransa oli Puijo Wolley Juniorit.
 

Räty ja Kallinen olivat molemmat kuopiolaisten mestaruusjoukkueessa. Hyvän menestyksen salaisuudeksi he arvioivat vahvat pelaajat ja hyvän valmennuksen. Puijo hyökkää mielellään hyvin nopeilla palloilla niin laidoille kuin keskialueellekin.

”Meidän nopea pelitapamme on toiminut. Kausi alkoi hyvin ja tuntui, että pelimme oli heti aika valmista. Muut ovat tietysti parantaneet kauden mittaan, mutta niin olemme toki mekin tehneet”, arvioivat passarit, joilla on käytettävissään vahvoja ratkaisijoita.

Esimerkiksi Ada Aronen on noussut laitahyökkääjän tontiltaan liigan kovimmaksi pisteiden saalistajaksi.

Hyökkäyskuviot ovat Seppäsen joukkueella hyvin selvillä. Näin yleisin pelaajavaihto on ollut tuplavaihto, jossa vaihdetaan samaan aikaan hakkuri ja passari. Räty on aloittanut useammin passarina ja Noora Päykkönen hakkurina.

”Saamme aina jotain uutta, kun passari vaihtuu ja Selma Räsänen tulee hakkuriksi. Tuplavaihdon myötä hyökkäysvaihtoehtoja riittää”, sanoo Kallinen.

Kumpikin osaa hyökätä myös toisesta kosketuksesta, mitä kuitenkin käytetään varsin harvoin.

Passarit ovat pohtineet, että pallon voisi pistää suoraan vastaaotosta useammankin kerran verkon ylitse.

”Sellaisen hyökkäyksen on onnistuttava joka kerta. Valmentajat eivät ole pistäneet meille mitään rajoituksia, mutta perinteinen passi tuntuu vähän turvallisemmalta ratkaisulta kuin oma yritys”, he miettivät.

”Pääasia on, että vastustajan puolustuksella on jatkuvasti epävarma olo.”
 

Puijo Wolleyn hienon alkukauden syyksi Liina Räty heittää hymy suussa passarikaverinsa.

”Joanna tuo onnea joukkueelle”, heittää Räty.

Kallinen on nimittäin voittanut jo kolme Suomen mestaruutta, sillä hän saapui Puijolle kuusamolaisesta Pölkystä, jonka on ollut viime vuosien mestaruusrohmu.  

Kallinen on Oriveden Ponnistuksen kasvatti ja jatkoi sieltä matkaansa monen suomalaisen lentopalloilijan tapaan Kuortaneen urheilulukioon.

”Menin Kuortaneelle yläkoulun yhdeksännelle luokalle. Sain Kuortaneen joukkueessa tililleni myös ensimmäiset liigaotteluni”, kertoo helmikuussa 22 vuotta täyttävä Kallinen.

Kuortaneelta matka jatkui Kuusamoon ja nyt Kuopioon. Hänen äitinsä Minna on myös liigalentopalloilija, joten askelmerkit uralle on saatu kotoa. Minna Kallisella on myös pelaajataustaa Kuopiosta Puijon ykkössarjan joukkueesta.
 

Nuoret passarinaiset tuntuvat sopivan mainiosti samaan joukkueeseen, sillä he vetävät samaa köyttä.

”Kun toinen passari tarkkailee peliä vaihtonurkkauksesta, niin siinä huomaa usein asioita, joihin puuttumalla voi auttaa joukkuetta. Aikalisät menevät nopeasti, ja silloin äänessä on valmennus ohjeineen. Erätauolla passarit voivat pitää myös oman tuumaushetkensä”, kertoo Kallinen.

Räty sanoo, että joukkueessa puhutaan paljon.

”Esimerkiksi yleispelaajilla on usein pohdittavaa. On kiva, että meillä jutellaan paljon ja kannustetaan toisiamme”, kiittää Räty joukkuettaan ja sen taustoja.

 Passarien tärkein tehtävä on mahdollisimman hyvien hyökkäyspaikkojen taikominen kavereilleen, mutta muidenkin pelin alueiden on oltava kunnossa. Esimerkiksi Räty on joukkuekaverinsa Ada Arosen kanssa liigan syöttötilaston kärjessä, ja passari on myös hyvä torjuja.

”Syöttöön mennessä saan ison avun Pekka Seppäseltä, joka on miettinyt parhaan paikan pallolle. Minun tarvitsee vain yrittää pistää palloa liikkeelle kovaa ja korkealta. Syöttötilannetta helpottaa paljon, kun valmennus valitsee syötön kohteen”, kertoo Räty.

Torjunnassa 184-senttinen Räty hoitaa omaa laitaansa hyvin.

”Passari saa yleensä torjuttavakseen vastustajan parhaita lyöjiä neloskulmasta, joten sekin tehtävä on vaativa."

Kun Joanna Kallinen hoitaa torjuntaroolinsa myös hyvin, on Puijolla liigaan kova passariosasto.

”Varmasti pystymme parantamaan kohti kevättä”, Liina ja Joanna vannoivat.

Markus Karjalainen