Puijo Wolleyn valmennus hakee ratkaisuja syvällisellä yhteistyöllä – Timo Leikas on tiimin ilopilleri

Mestaruusliigassa ovat pääsiäisenä jaossa paikat naisten loppuotteluun. Puijo Wolley on ottanut kaksi kiinnitystä finaaliin ja johtaa parasta seitsemästä -välieräsarjaa otteluvoitoin 2-1. Puijo voitti salolaista LP Viestiä vastaan sarjan avanneessa kotiottelussaan 3-0 ja otti 3-2-vierasvoiton Salossa. Sen sijaan kolmannessa ottelussa LP Viesti haki kotikentällään 3-0-voiton.

Puijon valmennustiimi vietti melkein unettoman yön tappion jälkeen, kun ajatukset olivat suuntautuneet pääsiäislauantain ja -sunnuntain kotiotteluihin kotoiseen ISLVI-areenaan.

”Meille jäi parannettavaa kotipeleihimme”, mietti apuvalmentaja Timo ”Elli” Leikas.

Otteluiden videot ja taktiset ajatukset ovat pyörineet päävalmentaja Pekka Seppäsen ja Leikkaan aivoriihessä.

”Kolmas peli ei ollut meiltä parasta peliämme, mutta toisaalta asian voi ajatella myönteisesti. Olimme lähellä voittaa Salossa ensimmäisen ja kolmannen erän, vaikka pelimme ei ihan kulkenut.”

”Tiedämme, mitä asioita kannattaa ja pitää viilata, jotta pystymme nostamaan tasoamme  pääsiäisen peleihin”, sanoo Leikas.

”Meillä on lentopallomatematiikassa pieni etumatka, kun olemme ottaneet yhden voiton vieraskentältä. Se taas tarkoittaa, että Viestin pitää voittaa ainakin kahdesti Kuopiossa päästäkseen loppuotteluun.”
 

40-vuotias Leikas touhuaa nyt neljättä vuottaan Puijo Wolleyn valmennuksessa. Hän on ollut koko ajan Pekka Seppäsen apuna. Kaksi Suomen cupin pokaalia ja vuoden takainen liigamestaruus ovat kaksikon komeimmat saavutukset.

”Urani valmentajana alkoi pienen sattuman kautta. Timo Tolvanen kysyi minua apuvalmentajakseen, mutta jouduin vastaamaan kielteisesti hänen pyyntöönsä. Seuraavana keväänä Seppänen lähestyi myös soittamalla. Ajattelin, että nyt tarjoukseen kannattaa suostua, sillä tuskinpa kieltäytyjälle olisi kolmatta kertaa tarjottu.”

”Kun elämäntilanteeni mahdollisti lähdön Puijon valmennustiimiin, oli päätökseni nopea.”

Leikas oli tutustunut Seppäseen, kun he pelasivat yhdessä Pielaveden Sammossa.

”Olin pohtinut paljon pelejä ja vaihtanut ajatuksia Seppäsen kanssa. Suhtautuminen peliin ja harjoitteluun oli samanlainen”, kertoo Leikas, joka oli päässyt valmentamisen makuun Joensuussa.

”Pidin Riennossa pelatessani Joensuussa urheiluakatemian aamuharjoituksia. Olen koulutukseltani liikuntaneuvoja ja fysioterapeutti. Kun siihen yhdistyi pelaajakokemus Keski-Savon Paterista, East Volleystä, Pielaveden Sammosta, Leka Volleystä ja Savo Volleystä, niin jonkinlainen tuntuma harjoiteluun on syntynyt. Olen myös aina ollut kiinnostanut harjoittelun vaikutuksista kehoon. Huomasin omista harjoituksistani, että millainen treeni jaksotuksineen sopii minulle parhaiten. Kun huolehditaan vielä yksilöiden erilaisista tarpeista, niin silloin kaikkien pitäisi olla tärkeimmissä peleissä vahvimmillaan”, pohtii Leikas tämänkin kauden työstään.

Puijo Wolleyn vaihtopenkillä Seppänen ja Leikas yrittävät koko ajan ottaa taktisen yliotteen vastustajistaan.

”Tarkkailen vastustajaa, ja apuina ovat tilastot videot. Yritämme löytää korjattavia asioita niin puolustukseen kuin hyökkäykseen.”

Leikas seuraa peliä ruudulta pienellä viiveellä. Kuvaruudulta löytyy vinkkejä päävalmentajalle ja joskus suoraan pelaajillekin.   

Viestiä vastaan sävelet ovat selvät. Puijon täytyy saada oma syöttönsä toimimaan tehokkaammin kuin kahdessa vierasottelussa, jotta salolaisten hyökkäyksiin päästään kunnolla kiinni. Yleispelaajat Viivi Pyhäjärvi ja Iina-Reeta Kaikkonen pääsivät mellastamaan liikaa. Myös ulottuvat keskipelaajat Ella Autere ja Anna Czakan aiheuttivat kuopiolaisille ongelmat.

”Tärkeintä on saada oma peli tuttuihin omiin uomiinsa. Ratkaisuihin tarvitaan kylmäpäisyyttä ja rauhallisuutta. Sama pätee syöttöömme: vastustajalle ei saa antaa liikaa helppoja pisteitä, vaan siirtää riittävä paine toiselle puolelle verkkoamme”, pohtii Leikas.

Puijo Wolley oli runkosarjan paras syöttöjoukkue, ja nyt odotetaan Viestin huippuliberon Emmi Riikilän ja muiden vastaanottajien saavan hankalia palloja nostettavakseen.
 

Puijo Wolleyn valmennuksen isoja uutisia oli Seppäsen ja Leikkaan saama valmentajapesti Viron naisten maajoukkueeseen. Parivaljakko solmi jatkosopimuksen Puijon kanssa, mutta myös pestin Viroon mahdollistui. Maajoukkueiden toiminta keskittyy muutamaan kesäkuukauteen, ja monien muidenkin seurojen valmentajat luotsaavat myös maajoukkueita.

”Monilla pelaajilla on tavoite pääsy kansainvälisille kentille. Mielestäni se on hyvä päämäärä myös valmennuksessa. Ulkomaiset tehtävät ovat hyvä lisä, kun minullakin on tavoitteena jatkaa valmentamista kohti mahdollisimman korkeaa tasoa”, sanoo Leikas.

”Kansainvälisistä turnauksista saa lisää oppia. Kaikkia asioita ei tehdä samalla tavalla mihin Suomessa on totuttu. Silmien aukaiseminen on todella tärkeää, mistä hyötyy ensi kaudella myös Puijon joukkue”, pohtii Leikas.

Timo Leikas on syntyperäinen kuopiolainen, jonka perhe muutti Varkauteen hänen ollessaan kolmen vanha.

”Varkaudessa opin kaikki kujeeni. Poikaporukassa pelattiin jääpalloa, pesäpalloa, jalkapalloa ja lentopalloa. Lajikseni valikoitui lentopallo, sillä kasvattajaseurassani Varkauden Tarmossa  touhunneet Risto Toropainen, Jari Mähönen ja Reijo Sorvoja tekivät hienoa kasvatustyötä”, muistaa Leikas, jonka sukunimi herättää takavuosien savolaisen lentopallon ystävät.

”Setäni Pauli Leikas pisti minut serkkuni pallottelemaan. Lentopalloa pelattiin pihanurmikolla kalaverkon ylitse. Siinähän ne taidot ja into alkoivat karttua.”

Pauli Leikas oli Pieksämäen urheilutalon suuria sankareita, sillä hän voitti Suomen mestaruuksia legendaarisessa PNMKY:n joukkueessa Reino Kososen valmennuksessa.

Timo Leikas on varkautelaisesta taustastaan huolimatta saanut arvokasta oppia Pieksämäeltä. Häntä ovat valmentaneet Reino Kososen poika Henrik ja Jukka Savio.

”Isäni Urpo Leikas oli Keski-Savon Paterin puuhamies Timo Tenhusen kanssa. Perheessä lentopallo oli aika hyvin esillä”, hymyilee Leikas, joka on iloinen valmentajana saavuttamistaan mitaleista.

”Peliurallani sai SM-pronssin Sammon paidassa sekä cupin finaalissa hävityn joukkueen hopean”, sanoo Leikas.

”Peliuraani miettiessä parhaat muistot liittyvät kavereihin ja joukkueisiin. Ehdin olla monessa mukana, ja karttuneet yhteiset kokemukset ovat hienoimpia juttuja.”

”Tunsin, että roolinani on olla sellainen hengen nostattaja. Mielestäni on hienoa, kun minua sanottiin erinomaiseksi pukukoppipelaajaksi. En ole ikinä ollut mököttäjätyyppiä vaan yrittänyt ajatella asiat hyvät puolet edellä”, hymyilee valmentaja.

 Puijo Wolleyssä Elli Leikas on samanlainen kuin omina pelivuosinaan. Hänen saapuessaan harjoituksiin kääntyvät kaikkien kasvoille hymyhuulet.

Pelaajat kertovat hänestä pelkkää hyvää mainioiden harjoitteiden ja ohjeiden lisäski.

”Elli on huippu. Hänellä on aina joku kiva juttu. Elli osaa pitää huumoria korkealla”, sanovat pelaajat.

”Tietyllä tapaa yritän olla tunnelman nostaja. Pelissä menestyminen ja hyvä harjoittelu ovat itsestään selviä vaatimuksia, mutta aina ei saa olla liian totinen. Haluan nostaa koko porukan tunnelmaa olla oman persoonani kautta.”

”Silloin on paha paikka, kun olen ihan hiljaa”, naurahtaa Leikas, jonka mielestä urheilu on viihdettä ja showbisnestä. En ehkä sopisi ihan pienten junnujen valmentajaksi, sillä aikuiset ymmärtävät kevennykset paremmin kuin lapset”, miettii Timo Leikas.

Markus Karjalainen