Puijon ja pelin taustat tunnetaan pian paremmin – Markus Karjalainen hyppää kelkkaan

Puijo Wolleyn nettisivut saavat uutta sisältöä, kun kokenut urheilutoimittaja Markus Karjalainen alkaa tehdä tutuksi joukkuetta ja sen taustoja. Hän on jatkanut huippulentopallon seurantaa läpi ikänsä ja kuopiolainen urheiluhistoria on tuttu. "Ehkäpä suurin voimavara savolaisessa lentopallossa on se, että menestysjoukkueiden takaa on löytynyt toimiva yhteisö, joka pitää pelaajista hyvää huolta."
 

1. Viimeksi työskentelit Savon Sanomissa. Missä kaikkialla ehdit kirjoittaa ja kuinka päädyit toimittajan uralle?

Tarjouduin 70-luvun puolen välin jälkeen tekemään Savon Sanomiin juttuja ja pääsin myös kesätoimittajaksi. Talvisin pääsin kirjoittamaan jääkiekosta – KalPa pelasi tuolloin maakuntasarjaa Niiralan montun avojäällä – sekä lentopallosta. Kaudella 1976-77 pääsin tekemään ekat SM-sarjan jutut Kuopion Salen peleistä legendaarisesta ammattikoulun salista. Opiskelin silloisessa Kuopion korkeakoulussa ympäristötieteistä fil.maisterin tutkinnon, mutta tähtiin oli kirjoitettu, että päädyn toimittajaksi. Savon Sanomien palveluksessa olin 1979-2025, ja olen ollut helmikuusta asti eläkkeellä.

2. ⁠Olet raportoinut useita lajeja ja kiertänyt niiden perässä maailmaa. Mitkä ovat ne ikimuistoisimmat juttusi ja keikkasi?

Olen käynyt kuudet olympiakisat ja seitsemässä lajissa seuraamassa MM-kisoja. Suomen kultamitalit ovat tietysti jääneet mieleen, mm. Matti Nykäsen ja Samppa Lajusen kolmen kullan kisat. Kolmasien kultamitalien jälkeen tuntui, että juttupankki heidän kohdaltaan on kokonaan käytetty. Mitähän sitä enää keksisi…? Lentopallon EM-kisoissa olin ekan kerran 1989 Tukholmassa. Lentopallossa Moskovan EM 2007 on erityisesti muistissa.

3. ⁠Olet seuraillut savolaista lentopalloa pitkään, jo ennen KuPS-Volleyn kultaisia vuosia. Onko savolaisjoukkueilla jokin oma juttunsa? Kierous tai joku muu?

Leimaa antavaa alkuvuosilta savolaisjoukkueiden parissa oli joukkueiden sitoutuminen monen vuoden työhön. Pieksämäen ja KuPS-Volleyn menestykset jatkuivat vuosikausia, kun joukkueiden kokoonpanoa uusittiin maltillisesti. Ryhmän dynamiikka oli monen vuoden yhteispelin tulos. Harjoitukset alkoivat vapun jälkeen, ja lomat olivat lyhyitä. Kauden rakenteet ovat muuttuneet paljon kansainvälisen ohjelman vilkastumisen vuoksi. Ehkäpä suurin voimavara savolaisessa lentopallossa on se, että menestysjoukkueiden takaa on löytynyt toimiva yhteisö, joka pitää pelaajista hyvää huolta. Se on nähty viime vuosina Puijonkin toiminnasta: Näin saadaan ylimääräistä energiaa kentällekin. Aika monelle Savon ulkopuolelta tulleelle pelaajalle on pieni "kieroutuminen" näillä kulmilla tehnyt hyvää.

4. Meillä oli ilo saada sinut kirjoittamaan Puijon nettisivuille joukkueen taustaa syventäviä juttuja. Miten innostuit asiasta?

Puijo tuli tutuksi seuraksi, kun se alkoi koota Ykkössarjaan hyviä joukkueita tähdäten nousuun mestaruussarjaan. Kehittyvää toimintaa oli mukava seurata Savon Sanomien palstoille ja muutenkin, koska lentopallo on ollut aina laji, jossa olen yrittänyt pysyä "kartalla" ihan huippupelejä myöten. Kun Matti ja Heikki kysyivät toimettomaksi jäämisestäni, niin he tarjosivat minulle palstaa kirjoittaa lentopallosta. Jospa nyt löytäisin mielenkiintoisia näkökulmia Puijon lukijoille journalistisin perustein ja muutenkin koukuttaviksi seuran tapahtumista.

5. ⁠Melko usein kuulee, että Suomessa ei pelaaja voi kehittyä huipulle joukkuelajissa. Mitä mieltä itse olet oman kokemuksesi pohjalta, etenkin naislentopallon suhteen?

Suomessa joukkuelajissa kehittyäkseen pelaaja tarvitsee kovia otteluita. Kesäkisojen lajeissa (lentopallo, jalkapallo, koripallo...) nuoren pelaajan on päästävä aika nopeasti urallaan hyvän harjoittelun mahdollistavaan liigajoukkueeseen, mutta toisaalta kotimaisesta liigasta on aikamoinen hyppäys Euroopan parhaisiin sarjoihin. Italia, Ranska, Turkki, Saksa ja muutama muu maa ovat maajoukkuepelaajalle tärkeitä tavoitteita. Kotimaisessa liigassa pelataan hyvin nuorilla joukkueilla, kun miehissä parhaat vuodet ovat käsillä usein miten 25-35 vuoden iässä. Toivon, että esimerkiksi Puijon nykyisessä joukkueessa useampikin pelaaja on mukana noihin ikävuosiin tähdäten ihan huipulle. Ajatellen kotimaassa pelaamista eteen tulee myös voimavarojen riittävyys: Pystytäänkö harjoittelemaan yhtä paljon ja laadukkaasti kuin kovimmissa sarjoissa?

6. ⁠Kirjoitat juttuja Puijolle, mutta mitkä muut (urheilu-)harrasteet täyttävät päiväsi nyt, kun elät vapaaherran elämää?

En hylännyt kirjoittamista kokonaan, vaan olen tehnyt pientä juttukeikkaa jalkapallosta ja lentopallosta. Kävin syyskuussa miesten MM-kisoissa Filippiineillä ja tein Savon Sanomiinkin juttuja. Lentopallon pelaamisesta piti luopua jo parikymmentä vuotta sitten kaikenlaisten vammojen takia, ja samoin kävi suunnistuksenkin kanssa. Golf, padel, luonnossa käpsäily  ja hiihtely taitavat olla päälajini nyt. Syke ei nouse enää ihan 200:n pintaan, mutta vähemmälläkin kiireellä saa nykyään ihan mielen (paitsi golfissa, jossa pallo karkaa liian usein mihin haluaa!).