Veera Help – lentopalloilijaksi kasvatettu

Puijo Wolleyn libero Veera Help puhkuu intoa, sillä joukkueen kausi naisten Mestaruusliigassa on alkanut hienosti.

Oman lisänsä seuraavaan kotiotteluun tuo pelipaikka, sillä Puijo käy esiintymässä monivuotiseen tapaansa Kiuruvedellä yläsavolaiselle yleisölle. Peli alkaa Kiuruvedellä lauantaina 15. marraskuuta kello 17.

”Se on erityinen tapahtuma minulle, koska pelaan silloin ihan omassa kotisalissani, josta olen saanut ensimmäiset oppini lentopalloon”, sanoo Help, joka on Kiuruvedeltä syntyisin ja edustanut pienenä tyttönä kotikaupunkinsa seuraa Luomu Wolleytä.

”Kiuruveden katsomoon saapuu paljon sukulaisia ja tuttuja kannustamaan, joten peliin löytyy ihan varmasti halua näyttää joukkueen osaamista”, lupaa Help, joka on kolmannen polven kiuruvetinen lentopalloilija.

Veeran ukki Eino Help oli silloisen Kiuruveden Teräksen lentopalloilun voimahahmoja ja isä Jari Help puolestaan nousi liigapelaajaksi Pielaveden Sammon riveissä. Jari Help vei puolestaan omat lapsensa salille, ja siellä tiellä Veerakin on etenemässä kohti maajoukkuetta ja kansainvälisiä kenttiä.

Veera tunnustaa, että hänet on kasvatettu lentopalloilijaksi.

”Isoveli Vili-Valtteri on minua muutaman vuoden vanhempi. Minut otettiin tietysti harjoituksiin mukaan. Pallo kiinnosti ja varmaan neljän vanhana pomputtelin sitä seinää vasten. Vähitellen pääsin myös harjoituksiin mukaan”, kertoo Help.

Jari Help toimi silloin aluevalmentajana. Sitä kautta lähiseudun nuoret tulivat tutuiksi. Pian Helpin valmennuksessa oli aikamoinen nippu nykyisiä huippupelaajia.

”Luomu Wolleyn riveissä SM-turnauksessa pelasivat silloin esimerkiksi Fedor ja Ilja Ivanov, Severi Savonsalmi, Mikko Räsänen ja Jere Heiskanen. Pojat tulivat vanhempiensa tuomana kaukaakin tapahtumiin. Pitihän heidät ottaa mukaan, kun halusivat liittyä Luomun joukkueeseen”, muistaa Jari Help, joka kaverina valmennuksessa toimi Sergei Ivanov.

Veeran kovasta luonteesta ja pelihaluista kertoo se, että hän oli pian itseään muutaman vuoden vanhempien tulevien miesten A-maajoukkueen pelaajien kanssa samoissa harjoituksissa.

”Pojat kysyivät, että voiko tuolle pienelle tytölle lyödä palloa kovaa. Sanoin, että antakaa paukkua niin kovaa kuin jaksatte.”

Kahdeksanvuotias Veera meni kentälle ja nosti viuhuvat pallot peliin. Kukaan ei enää ihmetellyt, että miksi hän oli treeneissä matkassa tasaveroisena pelaajana.

Nuorta tyttöä kuitenkin hieman aluksi jännitti mennä isojen poikien sekaan.

”Joskus ennen harjoituksia olin tosi jännittynyt, mutta kaikki meni ihan hyvin”, kertoo Veera.

Silloinen Luomu Wolleyn poikien ikäluokka voittikin neljä Suomen mestaruutta C-pojista A-poikiin.

Helpin perheessä muilta paikkakunnilta tulleet nuoret otettiin hyvin vastaan.

”Meillä oli olohuonekin majoitustilana, jossa nuoret nukkuivat. Vaimoni taas järjesti ruokahuollon. Uskon, että kaikille jäi Kiuruvedestä hienot muistot. Täytyy sanoa, että olemme olleet iloisia ja ylpeitä, kun pääsimme touhuamaan niin hienojen ihmisten kanssa.”

Helpit olivat myös keräämässä rahoitusta juniorijoukkueelleen.

”Onnistuimme siinäkin ihan hyvin. Esimerkiksi yhtenä vuonna kuluja oli 12000 euroa, mutta poikien vanhemmille jäi maksettavaksi vain satanen syksyllä ja keväällä. Toki työtunteja se vaati aika paljon”, muistelee Jari Help, joka ei halua lähteä arvioimaan lentopallon omaan rahapussiin tuottamaa lovea.

”Paljon se saattaa olla, mutta kaikki on ollut sen arvoista.”

Veera sai kovan koulutuksen ihan pienestä saakka, sillä harjoitukset eivät jääneet  joukkueen kanssa puuhaamiseen, vaan harjoittelua riitti vapaa-ajallekin. Isä oli hankkinut salille pallotykin, jolla pistettiin liikettä kinttuihin.

”Parin pallokorillisen jälkeen taisi syke hieman paukuttaa kierroksilla, mutta eivät lapseni siitä säikähtäneet”, sanoo Help, jonka vanhin poika Vili-Valtteri on Akaasta SM-pronssimitalisti.

Veera lähti jo kahdeksannelle luokalle Kuortaneelle valmennuskeskukseen, johon tavallisesti otettiin oppilaat vasta yhdeksännelle luokalle.

”Halusin kehittyä pelaajana, joten kotoa oli pakkoa lähteä. Kuortane tuli siksi ohjelmaan mahdollisimman pian. Kun Kiuruvedellä ei ollut tarpeeksi tasokkaita tyttöjen joukkueita, niin kävin pelaamassa myös Pihtiputaalla, Alahärmässä ja Kauhavalla”, kertoo Help, joka sanoo olevansa todella tunnollinen harjoittelija.

”Minua ei ole tarvinnut koskaan patistaa salille. Olen aina kysellyt, että pääsenkö mukaan”, sanoo Help, jolle tärkeä kehitysloikka oli siirtyminen lukion toiselle luokalle Kuopioon Klassikkaan.

”Pääsin Puijo Wolleyn liigajoukkueeseen, joka oli todella onnistunut askel. Meillä on ollut huikean hyvä valmennus ja joukkue, jossa kehittyy”, kiittää Veera Pekka Seppäsen ja Timo Leikkaan ja muun taustaryhmän työtä.

Pelien myötä kotimaisessa liigassa kertyy valtavasti pitkiä matkoja, sillä Puijon lähimpäänkin vierasotteluun Pihtiputaalle on parin tunnin matka. Bussissa istumiseen on vain sopeuduttava.

”Onneksi meille on tullut paljon voittoja, joiden jälkeen matka tuntuu hieman helpommalta”, sanoo Veera, jonka mukaan myös hyvä joukkueen henki auttaa reissaamisessa.

”Vaihdamme usein paikkoja, joten juttukaverit eivät ole aina samoja. Usein porukka kertyy bussissa ihan perälle, jossa juttu kyllä lentää.”

Pisimmillä pelimatkoilla joukkue yöpyy. Veeran kämppiksenä on Teija Vuorenmaa, jonka kanssa hänellä on sielujen sympatiaa.

”Pärjään kaikkien kanssa, mutta Teijan kanssa olemme tulleet erityisen tutuksi”, sanoo Veera, jonka mielestä parasta hänen seurassaan ovat sujuvat välit ja toimiva yhteys kaikkiin.

”Seura on toiminut niin, että kaikki on ollut kunnossa. Joukkueen hommaksi on jäänyt vain keskittyminen omaan tehtäväänsä”, sanoo Help, joka valmistui Klassikasta ylioppilaaksi viime keväänä.

”Nyt olen keskittynyt vain lentopalloon, mutta myös opiskeluiden aloittaminen on ollut mielessä. Tietysti ulkomaiden ammattilaiskentät kiinnostavat, mutta asiassa on edettävä rauhallisesti yksi askel kerrallaan”, pohtii Help, joka on jo antanut hyviä näyttöjä maaotteluissaankin.

”Tiedän, että liberon paikalta on vaikeampi saada paikkaa ulkomailla kuin vaikka yleispelaajana tai hakkurina. Seurat etsivät vahvistukseen mielellään sellaisia ratkaisutyyppejä. Liberon on oltava vain tarpeeksi hyvä ottaakseen pelipaikan.”

Help sanoo, että liberon rooli poikkeaa muista tehtävistä. Ylös suuntautuvan ponnistuksen sijasta parempi apu on kentän tasolla tapahtuva räjähtävä liike. Pallo ei suuntautu aina puolustajan vartioimaan sektoriin, vaan vaikkapa torjuntakosketus voi antaa salamannopean uuden tehtävän, jota ei ole voinut ennakoida.

”Räjähtäviä lähtöjä eri suuntiin on vain harjoiteltava ja otettava niihin oikea pallokosketus mukaan”, sanoo Help, joka on pistänyt tiskiin viime viikkoina fysiikkatesteissä huipputuloksia.

”Kyllä, olen pitänyt punttitreeneistäkin”, hymyilee Help, jonka tuloksista maallikolle voisi kertoa esimerkiksi 19 leuanvetoa putkeen.

Hyvän liberon yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä on tullut vastuu passipelistä. Puolustuksen jälkeisissä palloissa hyökkäys rakennetaan liberon kautta, mikäli passari on ollut itse puolustamassa sektoriaan. Veeralta tämäkin on alkanut onnistua todella hyvin.

Jari Help onkin entisenä liigapelaajana ja valmentajana ylpeä Veeran kehityksestä.

”Aikamoisia fysiikkatuloksia Veera on paukuttanut. Aika hyvin tuollaiselta rimpulalta. Palloteknisestihän taidot ovat olleet hyviä jo pitkään”, lohkaisee isä.

Markus Karjalainen